Stadiosaa.fi

Alku aina hankalaa, lopussa kiitos seisoo!

Osaamisessa huomaa selvän muutoksen, kun on ahkera ja tekee lujasti töitä.

Jo vanhaan aikaan tiedettiin se, että aloittaminen on aina hankalaa. Viime aikoina olen pohtinut sanoja voima ja energia. Näitä molempia tarvitaan, kun aloitetaan opiskelu ammatillisessa koulutuksessa, erityisesti Suomessa.

On vaikeaa kuvitella, millaista tuntuu tulla maahan, jossa kaikki ympärillä olevat ihmiset osaavat lukea ja kirjoittaa. Monissa maissa naisten mahdollisuudet kouluttautumiseen ovat heikot. Opiskelun aloittaminen suomalaisessa ammattikoulussa voi tuntua toivottomalta, jos kouluopintoja omassa kotimaassa on kertynyt vain muutaman vuoden verran.

Kieli antaa suunnan

Kieli on avaintekijä. Annetaan opiskelijalle avaimet kieleen ja autetaan häntä löytämään suunta kohti oivalluksia ja uusia elämyksiä! Tie vie aina eteenpäin, kun jaksamme kannustaa ja auttaa opiskelijaa pitkäjänteisesti tavoittelemaan hänen mielestänsä alkujaan täysin mahdottomia asioita.

Voi sanoa, että tämä on asennekysymys. Kyllä, kielenoppimiseen tarvitaan sisua ja oikeaa asennetta. Opiskelu on aluksi hyvin epävarmaa ja tuntuu mahdottomalta, kuten pyörällä ajaminen, uimaan tai luistelemaan opettelu.

Oppiminen muistuttaa monella tavalla juuri näitä edellä mainittuja asioita. Voimaantumisen tunne syntyy turvallisuuden tunteesta eli siitä, että voi harjoitella ja tutkia jonkun taitavamman ohjauksessa itselleen pelottavilta ja oudoilta tuntuvia asioita. Joku auttaa, kun minä kaadun. Joku auttaa minua nousemaan ylös ja kertoo, mitä voin tehdä paremmin. Kaatuminen ei tarkoita sitä, että olisi huono. Kaatuminen tarkoittaa sitä, että on yrittänyt. Virheiden tekeminen ei tarkoita sitä, että olisi tyhmä, vaan sitä, että yrittää. Pieni palanen kannustusta auttaa jaksamaa ja yrittämään uudestaan.

Ovi uusiin mahdollisuuksiin

Oppisopimusopiskelijat Rebecca Salminen ja Liticia Ansah perehtyvät innokkaasti suomen kieleen ja puhtaanapitoalan sanastoon.

Kieli avaa oven uusiin mahdollisuuksiin ja haasteisiin. Uusien asioiden oivaltamiseen ja oppimiseen tarvitaan runsaasti voimaa ja energiaa. On tärkeää, että opiskelija saa tukea juuri sillä hetkellä, kun hän sitä eniten tarvitsee. Sananlaskussakin kehotetaan auttamaan miestä mäessä, eikä mäen alla – eiköhän se päde naisiinkin!

Tuntuu niin voimaannuttavalta kuulla, kun joku kertoo, että on tehnyt jonkin asian paremmin kuin aikaisemmin. Pienet onnistumisen hetket tarjoavat energiaa ja voimaa pitkällä, uuvuttavalla opinpolulla. Ne ovat tärkeitä opiskelijalle, jonka täytyy oppia näkemään ja kuulemaan täysin uusia asioita. Pieni määrä ulkoista tukea juuri oikeaan aikaan annettuna tuottaa opiskelijalle mahtavan määrän omaa voimaa ja energiaa.

Oivalluksen ja ymmärryksen hetkeä voisi verrata vaikkapa tulivuoren purkaukseen. Minullakin silmät kostuvat, kun saan voimaannuttavaa palautetta. Olen iloinen siitä, että olen saanut olla mukana monen maahanmuuttajanaisen kouluttamisessa ja olen heidän kanssaan saanut kulkea pitkän ja haastavan opinpolun kohti hyviä tuloksia. Voitto turhautumisesta, stressistä ja pelosta purkautuu kommentteina:

– Voi ei! Nyt minä ymmärrän. Minä ymmärrän. Ihanaa! Se ei ole vaikeaa minulle.

– Minä suoritin sen! Vihdoinkin minä osaan!

– Opettaja, minä pystyin itse tekemään sen! Minä tein itse!

– Aamulla minä en tiennyt, mikä ovenkahva on. Nyt minä tiedän!

Minäkuva vahvistuu

Kun oppija huomaa valoa tunnelin päässä, hän jaksaa yrittää myös silloin, kun voimaa ja energiaa ei ole enää kauhean paljon. Myönteinen palaute ja usko siihen, että kovan työn jälkeen näytöt menevät hyvin, auttaa sekä oppijaa että opettajaa. Pieni hymy ja iloinen mieli ovat niitä tärkeitä asioita, joita me kaikki tarvitsemme, vaikkemme sitä itsellemme myönnäkään.

Positiivista hetkeä edeltää usein epätoivo, voimattomuuden tunne sekä epäonnistumisen pelko. Vaikka opiskelija kuvailee heikkouttansa ja voimattomuuttansa toteamalla, ettei koskaan – never’ever – opi tätä kieltä, on taitavan opettajan autettava oppilastaan löytämään sisältään salainen toive siitä, että jonain päivänä hän osaa suomea ja osaa sitä hyvin.

Sanoessaan ääneen tavoitteensa ja toiveensa opiskelija alkaa automaattisesti myös rakentaa mielessään polkua kohti seuraavaa välietappia. Juuri tuolloin on opettajan osattava ojentaa käsi oppilaalleen ja sanoa: Minä tiedän, että sinä opit ja pärjäät hienosti. Nyt on oikea hetki; mennään yhdessä eteenpäin!

Kirjoittaja: Inkeri Jääskeläinen, S2-opettaja, Stadin ammattiopisto

Stadiosaa.fi

Stadiosaa.fi

Stadiosaa.fi toivottaa vieraskynät tervetulleiksi!