Stadiosaa.fi

Mikä yhdistää sinuttelun, villasukat ja ikkuna-avaimen?

Suomessa on rento työkulttuuri puolalaissilmin.

Stadin ammatti- ja aikuisopiston oppisopimusneuvoja Aleksandra Michta-Juntunen on aina ollut kulturelli kulinaristi. Yli kymmenen vuotta sitten hän muutti Puolasta Suomeen ja alkoi intohimoisesti tutustua ruokaperinteisiimme. Michta-Juntusen puolankielinen blogi Fińskie smaki (Suomalaiset maut) kertoo Suomesta, ja blogiteksteistä julkaistiin lokakuussa 2019 kirja Finlandia. Sisu, sauna i salmiakki. Teos on otettu Puolassa innostuneesti vastaan, sillä 38 miljoonan asukkaan maassa ei Suomea juuri tunneta.

Stadin AO:n oppisopimuspalveluissa mahdollistetaan työnantajien ja yksityishenkilöiden osaamisen kehittäminen. Oppisopimusneuvoja auttaa koulutustarkastajan työparina kaikissa kysymyksissä, joita oppisopimusyhteistyössä nousee esille. Aleksandra Michta-Juntusen vastuualueena on lisäksi työpaikkaohjaajakoulutusten järjestäminen ja alkuvuonna 2020 käynnistyvän verkkokoulutuksen toteutukseen osallistuminen.

− Puolassa ei ole oppisopimuskoulutusta, joten jos keskustelen työssäni puolalaisen asiakkaan kanssa, meillä ei ole äidinkielisiä termejä käytössä. Ammatillisen koulutuksen arvo on nousemassa jälleen Puolassa, mikä on erinomainen kehityssuunta, Aleksandra Michta-Juntunen kertoo.

Valtiotieteiden maisteri Aleksandra Michta-Juntunen tapasi suomalaisen miehensä opiskelijavaihdossa Vilnassa vuonna 2005, minkä jälkeen hän on asunut myös Norjassa ja Hong Kongissa. Kun kosmopoliitti Michta-Juntunen asettui pysyvästi Suomeen vuonna 2009, hän panosti suomen kielen opiskeluun ja suoritti toisen tutkinnon Suomessa.

− Olen kokenut, että suomalaiseen yhteiskuntaan on vaikea päästä kiinni. Maahanmuuttajalle on tärkeää oppia suomen kieli, olla aktiivinen ja verkostoitua. Erilaiset järjestöt ovat merkittäviä, itse seuraan muun muassa Monika-naisten toimintaa sekä Facebook-ryhmää ”International Working Women of Finland”.

Stadin AO:n oppisopimusneuvojan Aleksandra Michta-Juntusen teos ”Finlandia. Sisu, sauna i salmiakki” luonnollisessa ympäristössään.

Suomen työkulttuuri huvittaa puolalaisia

Kesäkuussa 2016 Aleksandra Michta-Juntunen aloitti Stadin ammatti- ja aikuisopistossa ensin työkokeilijana, mutta jo muutaman kuukauden jälkeen hänelle tarjottiin palkallista työsopimusta.

Suomalaisessa työkulttuurissa Michta-Juntunen arvostaa rentoa ilmapiiriä.

− Puolassa teititellään ja puhutellaan ihmisiä virallisen tittelin ja sukunimen yhdistelmällä. En ikinä voisi sanoa esimiestäni pelkällä etunimellä, Aleksandra Michta-Juntunen purskahtaa nauruun.

− Suomessa arvostetaan mukavuutta, joten töissäkin voidaan olla villasukat jalassa. Tämä herättää hilpeyttä puolalaisissa, sillä se kuulostaa uskomattomalta. Toinen kummallinen asia on käsitöiden tekeminen työaikana kokouksessa tai koulutuksessa: Puolassa ei tulisi kuuloonkaan, että kesken palaverin työntekijä kaivaa neuletyön esiin.

Aleksandra Michta-Juntusen mukaan Suomessa on rauhallisempi työrytmi kuin kiireisessä Puolassa, ja näin ollen myös vähemmän stressiä. Vastaava ero näkyy myös koulujärjestelmässä: Puolassa lapsilla on pidemmät koulupäivät ja paljon enemmän läksyjä.

− Puola on sijoittunut Pisa-tutkimuksessa neljä sijaa alemmas kuin Suomi. Tämä on synnyttänyt kiinnostusta suomalaista pedagogiikkaa kohtaan ja yhteiskunnallista keskustelua siitä, saavutettaisiinko Puolassakin paremmat oppimistulokset tarjoamalla koululaisille enemmän vapautta, Aleksandra Michta-Juntunen kuvaa.

Aleksandra Michta-Juntusen ideavihko paljastaa hänen blogikirjoitustensa tulevia teemoja.

Salmiakki, lakritsi ja ruisleipä kiinnostavat eniten

Aleksandra Michta-Juntunen rakastaa ruoanlaittoa ja kirjoittamista, joten Suomi-aiheinen ruokablogi syntyi luontevana harrastuksena neljä vuotta sitten. Alkuperäisen gastronomiateeman lisäksi blogissa on tarkkasilmäisiä poimintoja suomalaisesta arjesta sekä vinkkejä turisteille. Puolalainen kustantamo kiinnostui Michta-Juntusen teksteistä, joiden pohjalta julkaistiin puolankielinen Suomi-opas ”Finlandia. Sisu, sauna i salmiakki” syksyllä 2019.

− Kerron suomalaisuudesta sellaisia asioita, joita ei löydy Wikipediasta ja perinteisistä matkaoppaista. Puolalaisille Suomi on eksoottinen maa, josta tiedetään lähinnä kylmyys, joulupukki ja sauna. Myös ämpärijonot tunnetaan nykyään.

Blogin perusteella Michta-Juntunen kuulostaa jopa suomalaisemmalta kuin moni meistä: hän on valmistanut itse niin ruisleipää kuin mämmiä, mikä ei kuulemma ole vaikeaa mutta vaatii kärsivällisyyttä. Blogin suosituimmat julkaisut liittyvät salmiakkiin ja lakritsiin sekä ruisleipään.

Hyvän vastaanoton saanut teos on herättänyt runsaasti mielenkiintoa Puolassa, ja Aleksandra Michta-Juntusta on haastateltu muun muassa radio-ohjelmiin ja lehtiin. Joulukuussa hän osallistui Suomen suurlähettilään itsenäisyyspäiväjuhlaan Varsovassa.

Stadin AO:n oppisopimuspalveluiden työkaverit iloitsevat Michta-Juntusen menestyksestä. Vaatimaton kirjailija ei tuo töissä esille harrastustaan, joten avokonttori täyttyi arvostavasta innostuksesta, kun tuore kirjailija kertoi viettävänsä syyslomaviikon kustantamon markkinointikiertueella ympäri Puolaa.

− En osannut varautua etukäteen, millainen mediaprosessi käynnistyy kirjan julkistamisen jälkeen. Oppisopimusneuvojan työhön kirja ei vaikuta vaan päinvastoin: on mukavaa uppoutua sataprosenttisesti hallinto- ja neuvontatyöhön, ja kirjaprojekti on vapaa-ajan harrastus.

Suomessa asuu noin 5 000 puolalaista, ja Aleksandra Michta-Juntunen pitää myös kerhoa puolankielisille lapsille sekä toimii puheenjohtajana Ulkopuolalaisten sivistysseurassa.

− Hyvä esimerkki suomalaisen arjen erikoisuudesta on ikkuna-avain. Miten on mahdollista, että on ikkunoita, joissa ei ole kiinteää avauskahvaa? En uskonut silmiäni, kun näin, että kaupassa myydään ikkuna-avaimia, jotka sopivat kaikkiin ikkunoihin. Olen huomannut, että täällä myös avataan ikkunoita harvoin. Puolalaiset tuulettavat usein.

Fińskie smaki -blogissa esitellään muun muassa porkkanalaatikon, lipeäkalan ja taatelikakun valmistus.

Jouluateria tuo onnea seuraavalle vuodelle

Aleksandra Michta-Juntunen matkustaa perheineen jouluksi Środa Śląskaan, lounaispuolalaiseen pikkukaupunkiin, josta hän on kotoisin. Suomalaistuneena hän tarvitsee nykyään yhden päivän sopeutumisaikaa puolaiseen kulttuuriin.

− Saatan sanoa epähuomiossa puolalaiselle kaupan myyjälle ”hei”, mikä on todella epäkunnioittavaa teitittelyn maassa. Suomalainen rentous on tarttunut minuun, joten joudun olemaan tarkkana, etten vaikuta Puolassa epäkohteliaalta.

Perinteisen puolalaisen jouluaterian nimi on johdettu latinan katsoa-verbistä: uskotaan, että wigilian tapahtumat ennustavat tulevaa vuotta.

− Jouluaattona paastoamme ja illalla nautimme 12 ruokalajin aterian, jossa ei ole lainkaan lihaa. Ajattelemme, että ruokalajit tuovat onnea seuraavan vuoden kuukausille. Oma suosikkini jouluaaton ruoista on punajuuriliemessä tarjoiltavat sieninyytit. Pidän kaikista muista suomalaisista jouluruoista paitsi perunalaatikosta. 

Yllättävänä tietona Aleksandra Michta-Juntunen kertoo, että Puolassa syödään paljon enemmän kasviksia ja vähemmän lihaa kuin Suomessa. Mausteet ovat suomalaisille tuttuja, kuten pippuri, rosmariini, paprika, timjami ja meirami, mutta niitä käytetään huomattavasti isompia määriä.

Puolassa on tapana, että jouluna ruokapöytää katetaan yksi ylimääräinen paikka yllättävän vieraan varalta tai vainajan muistoa kunnioittamaan. Jouluaattoyön messu alkaa kirkoissa klo 24.00.

Suomen perinteistä joulusauna herättää ihmetystä puolalaisissa: miksi kukaan haluaa mennä jouluna saunaan? Joululahjat tuo Puolassa esimerkiksi joulupukki, pakkasukko, joulutähti tai Jeesus-lapsi: suureen maahan mahtuu monenlaisia alueellisia tapoja. Lahjojen avaaminen tapahtuu aattoiltana.

Tuoko alkava vuosi 2020 Aleksandra Michta-Juntuselle uusia kirjaprojekteja?

− Voin paljastaa, että erilaisia suunnitelmia on ilmassa. Käsilaukussani on aina muistivihko, jonne kerään ideoita blogiteksteihin: suomalaisesta kulttuurista on vielä paljon kerrottavaa!

Teksti: Hannele Häyhä
Kuvat: Aleksandra Michta-Juntunen

Lue lisää:
Fińskie smaki
Stadin AO:n oppisopimuspalvelut

Hannele

Hannele

Kirjoittaja työskentelee asiakkuusvastaavana Stadin ammatti- ja aikuisopistossa. Hän inspiroituu arjen menestystarinoista, joita kohtaa päivittäisessä työssään: koulutus tarjoaa upeita mahdollisuuksia sekä työnantajalle että opiskelijalle.

Tilaa kirjoitukset sähköpostiisi